Rahat tai henki! Pyöräilyviikolla poliisi näyttää pyöräilijöiden paikan

Poliisin pyöräilyviikolle ajoitettu sakotuskampanjointi jalkakäytävillä pyöräilyä vastaan on aiheestakin herättänyt kummastusta ja paheksuntaa.

Metro Liven blogissaan Sami Kuusela ihmetteli, kun poliisi pisti teinitytölle sakkolapun kouraan Hakaniemessä, missä ajoradalla pyöräily olisi kirjoittajan näkemyksen mukaan itsemurha.

Hepon tekemä kysely osoitti, että Hämeentiellä pyöräilyä ei ainoastaan koeta vaaralliseksi, vaan se voi sitä myös olla. Vastauksissa mainitaan 26 onnettomuutta ja huomattavasti suurempi määrä tilanteita, joissa olisi voinut käydä pahasti. Omankin kokemukseni valossa voin todeta, että hengenlähtö on muutaman kerran ollut lähellä.

Monissa kyselyyn tulleissa vastauksissa kuvattiin vaarallisia tilanteita: ”Takanani tööttäillyt bussi kiihdytti ja kiilasi tarkoituksella minua päin. Pyöräni kulkeutui joitakin kymmeniä metrejä kiinni ohjaustangosta kiinni bussin kyljessä, jonka jälkeen se onneksi irtosi ja sain pyörän pysäytettyä. Bussi ei hiljentänyt tai pysähtynyt.”

Poliisilla ei mielestäni ole oikeutta ajaa ihmisiä turhiin riskeihin. Ennemminkin poliisin tehtävä olisi tehdä osansa sen eteen, että Hämeentie, Tukholmankatu, Mechelininkatu ja Mannerheimintie olisivat turvallisia pyöräilijöille myös siellä, missä ei ole pyörätietä.

Tieliikennelain 8 § mukaan ”Kun erityiset syyt siihen pakottavat, ajoneuvoa saa tilapäisesti kuljettaa muullakin kuin sille tarkoitetulla tien osalla, jollei siitä aiheudu vaaraa eikä huomattavaa haittaa.” Eikö siis todellinen riski menettää henkensä tai terveytensä voi olla erityinen syy ajaa varovasti jalkakäytävällä? Voiko tällaisessa tilanteessa kiistää syyllistyneensä rikesakon perusteena olevaan rikkomukseen?

Sitä kannattaa yrittää, ja ainakin Hämeentien kohdalla jopa kehotan niin tekemään.

Laki rikesakkomenettelystä (13 f §) kuuluu näin:
”Jos rikesakkomääräyksen saanut henkilö kiistää syyllisyytensä rikesakkomääräyksessä tarkoitettuun rikkomukseen tai jos hän pitää sitä muulla tavalla perusteettomana, hänen tulee vastustaa saamaansa rikesakkomääräystä. Vastustamista ei tarvitse perustella. Vastustamisesta tulee ilmoittaa 30 päivän kuluessa rikesakkomääräyksen tiedoksisaamisesta sen kihlakunnan poliisilaitoksen kansliaan, minkä alueella rikkomus on tehty. Vastustamisilmoitukseen on liitettävä rikesakkomääräys. Vastustaminen voidaan tehdä tätä tarkoitusta varten laaditulla lomakkeella. Vastustamisilmoituksen saa toimittaa poliisilaitokselle myös postilähetyksenä, telekopiona tai lähetin välityksellä.”

Hepon aktiivi kysyi sakkopartiossa olleelta poliisilta, eikö pitäisi ensin sakottaa liikenneturvallisuutta vaarantavia autoilijoita ja bussikuskeja, jotta pyöräilijät uskaltaisivat ajaa liikenteen seassa ja sitten vasta jalkakäytävillä ajavia pyöräilijöitä. Poliisi totesi olevansa samaa mieltä ja sanoi, ettei itsekään uskaltaisi ajaa autojen seassa: ”Mutta laki on laki.” Poliisilta voisi kysyä, miksi laki ei koske Hämeentiellä liikkuvia autoilijoita.

Entä koskeeko laki myös Hämeentien toteutuksesta vastaavia? Maankäyttö- ja rakennuslain (85 §) mukaan katu on nimittäin suunniteltava ja rakennettava siten, että se täyttää toimivuuden, turvallisuuden ja viihtyisyyden vaatimukset. Toteutuuko tämä Hämeentiellä myös pyöräilijöiden osalta?

Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit’ ei hanki… Kun pyöräilijöiden toiveet ja vaatimukset tuntuvat kaikuvan kuuroille korville, oikeuksien saamiseksi pitää selvästikin lähteä haasteiden, valitusten ja korvausvaatimusten tielle.