Tyypillisiä ongelmapaikkoja
Yhdistetty kevyen liikenteen väylä ei aina sovellu ajamiseen
Pyöräilijät halutaan siivota pois autojen tieltä, ja helppo tapa siihen on merkitä viereinen jalkakäytävä yhdistetyksi kevyen liikenteen väyläksi. Siellä pyöräilijät joutuvat taistelemaan elintilastaan jalankulkijoiden, lastenrattaiden, rollaattoreiden, koirien, lasten ja seisoskelijoiden kiusana. Usein nämä "pyörätiet" ovat pyöräilyn pääväyliä kaupungissa. Samalla logiikalla Mannerheimintie voitaisiin laittaa kulkemaan päiväkodin pihan läpi. Pyöräilijöiden ei pidä suostua siihen, että heidät pakotetaan käyttökelvottomille reiteille. Kelvolliset väylät kuuluvat yhtä lailla pyöräilijöille.
Ratkaisu: Yhdistetyllä kevyen liikenteen väylällä pyöräily vapaaehtoiseksi. Siellä saisivat ajaa ne, jotka eivät uskalla ajaa autojen seassa. Muut saavat pyöräillä laillisesti ajokaistalla.
Liikennemerkit unohtavat pyöräilijät
Päättyvän tien merkki ei läheskään aina tarkoita, ettei pyörällä pääsisi jatkamaan. Pahinta on, että tällaisia merkkejä on sijoiteltu pyöräilyn pääväylille. Pyöräilijä joutuu arvailemaan. Esimerkiksi Maamonlahdentien merkistä Lauttasaaressa on ilmoitettu kaupungin edustajille moneen kertaan, mutta merkkiä ei ole vaihdettu. Ilmoita virheellisistä merkeistä Kyseisen kaupungin palautelomakkeella tai kerro niistä HePolle. Pyrimme seuraamaan niiden korjaamista.
Näkyvyyden peittävät pysäkkimainokset
On ollut hyvä ratkaisu, että pyörätie on laitettu kiertämään bussipysäkin takaa. Saavutettu turvallisuushyöty kuitenkin menetetään, jos pysäkin mainokset peittävät näkyvyyden. Varsinkaan pimeällä ei voi nähdä, tuleeko joku vastaan pysäkin takaa. Mainos on yleensä paremmin valaistu kuin pyörätie. Joillakin pysäkeillä näkee jo nyt läpinäkyviä laseja, jotka olisivat paikallaan useammassakin paikassa. Turvallisuuden pitää olla tärkeämpi kuin muutama mainoseuro: voit ilmoittaa pääkaupunkiseudun vaarallisista pysäkeistä HSL:n reittioppaan palautelomakkeen avulla, sähköpostilla HePolle tai Helsingin alueella suoraan HSL:lle. Muistakaa mainita pysäkin numero, joka löytyy kyltistä.
Ajotiellä ei uskalla pyöräillä
Helsingissä on katuja, jotka pyöräilijät kokevat niin pelottaviksi, että useimmat eivät uskalla niillä ajaa. Jotkut polkevat henkensä uhalla autojen seassa, toiset taas sakon uhalla jalkakäytävillä. Ei ole hyväksyttävää, että pyöräilijä joutuu pelkäämään henkensä puolesta siellä, missä hänen liikennesääntöjen mukaan pitäisi ajaa. Hämeentie, Mechelininkatu, Mäkelänkatu ja Tukholmankatu ovat myös pyöräilijöiden pääreittejä: niiden varrella asuu ja työskentelee tuhansia pyöräilijöitä. Pyöräilyn tulee olla mahdollista ja turvallista kaikilla kaupungin kaduilla. Painosta päättäjiä, lähetä viestejä. Osallistu kriittisille pyöräretkille ja koe ilo polkea turvallisesti näilläkin kaduilla.
Yksisuuntaiset kadut haittaavat pyöräilyä
Helsingissä on yksisuuntaisia katuja paitsi keskustassa, myös Kalliossa, Vallilassa ja Munkkiniemessä. Monet niistä ovat hyvin hiljaisia, mutta pyörällä ei kuitenkaan saa ajaa vastasuuntaan. On kierrettävä autojen reittejä tai talutettava jalkakäytävällä.
Kulosaaren Hopeasalmentie on yksisuuntainen. Hämmästyttävää on se, että tie on merkitty pyörämatkailureitiksi, ja HSL:n kevyen liikenteen reittiopas ohjaa tälle tielle myös kiellettyyn ajosuuntaan.
Kaksisuuntainen pyöräily voidaan tehdä mahdolliseksi erilaisilla ratkaisuilla, jos niin halutaan. Tukholmassa ja monissa muissa eurooppalaisissa kaupungeissa näin on tehty.