Kamelin kastematka kotiseudulle

Teksti ja kuvat: Mirja Priha

Matka Helsingistä Belgiaan kesällä 2013 oli hyvin henkilökohtainen matka. Ihan tavallinen pyöräretki, mutta minulle erityinen, tärkeä ja ainutlaatuinen. Lähdin ensimmäistä kertaa matkaan ihan yksin.

Ihan yksin, siskot

Pyöräilen ympäri vuoden, aina ja kaikkialle. Arkisin ympäri kotikaupunkiani Helsinkiä, lomilla Helsingistä Nuorgamiin, Roomasta Alpeille, Gotlannin kuurosateisiin, Vesuviukselle ja viinavuorelle, Monte Grappalle. Ennen viime kesää en ollut kuitenkaan tehnyt yhtään pidempää pyöräretkeä yksin. Pitkillä reissuilla minulla oli aina ollut mukanani joku ystävä, useimmiten myös puolisoni Matti. On ylellisen turvallista tehdä matkaa, kun mukana on itseä monin verroin kestävämpi ja nopeampi apuajaja, joka halkoo tuulta ja jolle voi väsymyksen hetkellä kuiskata: – Etsi minulle kahvi/leipää/majapaikka.

Olen tavannut monia mukavia polkupyörällä vaeltavia ihmisiä, luen myös mielelläni pyöräilijöiden matkakertomuksia, tarinoita teiden varsilta. Väistämättä olen huomannut, että polkupyörällä matkaavat naiset, varsinkin yksin vaeltavat, ovat harvinainen vähemmistö. Vaikka periaatteessa joka toisen polkupyörävaeltajan pitäisi olla nainen.

Koska olen nainen ja koska minulla on kaksi tytärtä, koska olen monen tytön opettaja, monen naisen ystävä ja koska maantie kutsuu. Minun oli viimeinkin lähdettävä edes pikkuisen pidemmälle matkalle yksin, tehtävä oma antisankarimatka. Vaikka pyöräilyssä parasta ovat ihmiset, on tärkeää ajella välillä ihan yksin. Halusin olla riittävän kauan yksin omien ajatusteni kanssa, istua satulassa itseni seurassa, niin että ajattelu muuttuu enemmän vain omien ajatusten tarkkailuksi. Mitähän mieleeni tänään tulvii? Muutaman viikon yksin ajaminen opetti minulle paljon sekä pyöräilystä että omasta itsestäni.

Matkani alku, kohtalaisen tylsä reitti Tukholmasta Helsingborgiin, oli jokapäiväistä vastatuulta ja sadetta. Ja tällä kertaa yksin, en siis voinut pyytää vetoapua. En voinut kiukutella virheestä risteyksessä, muutaman kymmenen kilometrin pummi piti ottaa vastaan tyynenä ja etsiä siitäkin jotain hyvää; kivoja lehmiä täällä. Juuri vastoinkäymisten hetkellä toisen ihmisen apu tai edes läsnäolo tuo suurta näennäistä turvaa ja todellista mielen tyyneyttä. Ennen matkaa minua mietitytti miten tulisin selviämään mahdollisista vastoinkäymisistä. Mitä ne voisivat olla? Mikä minua pelottaa, mikä olisi pahinta, mihin voisin joutua?

Mitä me naiset maantiellä pelkäämme? Mietin asiaa paljon, sillä minun oli sanottava jotakin kahdelle rakkaalle tyttärelleni, jotka kysyivät vakavissaan: – Pärjäätkö sä? Kai pahin mahdollinen tilanne olisi loppujen lopuksi takarenkaan rikkoutuminen sateessa. Ei siis kovin paha tilanne, ehkä vain se yksinäisyys tienvarressa rengasrautojen kanssa pelottaa.

Kaksi yksinäistä, Suomineito ja merenneito.

Kaksi yksinäistä, Suomineito ja merenneito.

Miksi Belgia, siksi Belgia

Keväällä 2012 ostin Helsinginkadun Cycle Centerissä uuden reissupyörän, Kamelin alias Ridley. Kehuin ääneen, että minulla on nyt eurooppalainen fillari. Matti ja myyjä Tomi Kanto ampuivat minut alas saman tien. ”Ei tämä pyörä ole Belgiaa nähnytkään, Kauko-Idässä nämä kaikki tehdään.

Sitten minä vien sen sinne.” En sanonut sitä ääneen vielä pitkään aikaan. Ajatus jäi muhimaan mieleeni ja keväällä 2013 päätin lähteä matkaan, veisin Kamelin kastettavaksi kotimaahansa.

Helsingistä Belgiaan

Lähdin matkaan 9. kesäkuuta. HePon sunnuntaisen puutarharetken jälkeen polkaisin lautalle ja matkasin tyttäreni kanssa Tukholmaan, josta matka varsinaisesti alkoi. Tein matkaa viisi viikkoa, olin päättänyt paluupäivän etukäteen ja varannut sekä itselleni että pyörälleni lennon Brysselistä Helsinkiin. 34 päivää, joista 31 oli varsinaisia ajopäiviä, matkaa kotiovelta Zaventemin lentokentälle kertyi 3154 km. Keskimäärin 100 km päivässä, mutta vaihtelua oli paljon. Pisin päivämatka oli 202 km Ruotsissa Jönköpingistä Halmstadiin, lyhyin 58 km uintiretki Belgian Bruggesta Oostendeen ja takaisin.

Ensimmäiset kaksi viikkoa poljin yksin. Toisen ajoviikkoni lopulla puolisoni lensi pyörineen Brysseliin ja alkoi polkea minua vastaan. Tapasimme Rotenburgissa, noin 80 km Hampurista lounaaseen, sateisena päivänä, melkoisen haun ja etsinnän jälkeen. Viimeisellä eli viidennellä ajoviikolla seuraamme liittyi ystäväpariskunta, jonka haimme Zaventemin lentoasemalta. Vain käsimatkatavarat, pyörän sivulaukut, jotka kiinnitettiin Brysselin keskustan liepeillä vuokrapyöriin.

Brugge, Belgia. Harva meistä pyöräilijöistä on rautaa, saati sitten pronssia.

Brugge, Belgia. Harva meistä pyöräilijöistä on rautaa, saati sitten pronssia.

Reitti

Rakastan karttoja. Niihin liittyy huima vapauden tunne, mahdollisuus valita ja suunnitella oma reitti päivittäin ja muuttaa sitä halutessaan ajon aikana, milloin vain ja mihin vain. Minulla oli lähtiessäni mukana Ruotsin ja Tanskan tarvittavat kartat sekä kesän 2009 Hollannin retkeltä säästetty pyöräilykartta. Saksan ja Belgian karttoja hankin matkan aikana, päivitin myös Hollannin LF-reittikartan uuteen.

En suunnittele matkaani etukäteen kuin pääpiirteittäin. Hahmottelen seuraavan päivän ajoa yleensä edellisenä iltana, joskus ajatus jää vielä yöksi hautumaan ja päätös syntyy vasta aamulla. Minulle pyöräretkeilyssä olennaista ja tärkeää on vapaus. Mihin polkisin tänään?

Reittini kulki Ruotsin halki Tanskaan, josta siirryin lautalla Rodbyhavnista Saksaan. Jaloittelupäivät olivat Kööpenhaminassa ja Lyypekissä, muutoin kävely rajoittui fillarin, kahviloiden, kauppojen ja majapaikan välimaille.

Saksan Walleen asti etenin mahdollisimman suoraa reittiä, kuitenkin aina pienempiä sivuteitä hakien, mutta puolisoni liityttyä seuraani muuttui matkan luonne. Valitsimme pyöräilyreittejä, jotka kiertävät kaikkien mahdollisten kylien ja kuppiloiden kautta, fiilistelimme. Siirtymiset kartalla eivät olleet pitkiä, mutta matkaa kertyi mutkien kautta riittävästi.

Hollannissa aloitimme myös kahden yön pysähdykset samassa majapaikassa, näin joka aamu ei tarvinnut pakata nyyttejä vaan saimme välillä ajella kevyemmällä pyörällä. Välipäivinä pyöräilimme kumpikin tahollamme, puolisoni pershikeä, minä mietiskellen. Matkani kohokohta, Belgian rajan ylitys ja Kamelin kasteseremonia tapahtui Antwerpenin maakunnan itäosassa, josta siiryimme hiljalleen kohti länttä ja Pohjanmerta, välillä haimme ystävämme Brysselistä. Yhden yön vietimme myös Ranskan puolella, jossa teimme päiväretken Lilleen.

Perillä! Kamelin kasteseremonia vietettiin Hollannin ja Belgian rajalla.

Perillä! Kamelin kasteseremonia vietettiin Hollannin ja Belgian rajalla.

LF-routeja ja Knootpunkteja

Hollanti ja Belgia ovat Euroopan tiheimmin asuttuja alueita, mutta sitä on vaikea muistaa polkiessa kanavan rantaa tai pienellä ja hiljaisella polulla peltojen ja lehmien keskellä. Molemmissa maissa on erinomainen pyöräretkeilyyn rakennettu reittiverkosto. LF-routit ovat pitkiä reittejä, jotka kulkevat kohtalaisen suoria mutta maisemallisesti kauniita pyörä- ja maaseututeitä maan laidasta toiseen. Hyviä reittejä siirtymiseen paikasta toiseen.

Knootpunktit ovat sanoinkuvaamattoman hieno paikallisten pyöräreittien muodostama verkosto, jossa voi suunnitella oman maisemateillä mutkittelevan reitin siirtymällä knootpunktilta, rastilta toiselle. Reitit ovat merkitty maastoon erittäin hyvin ja kokonaisuutta voi hahmottaa reittikartasta, johon on reittien ja knootpunktien lisäksi merkitty kirkot, linnat, levähdyspaikat, kahvilat, uimapaikat ym.

Belgian Knootpunkt-verkosto karttoineen on vertaansa vailla. Se suorastaan villiinnyttää polkemaan mutkien ja kiertoteiden kautta.

Belgian Knootpunkt-verkosto karttoineen on vertaansa vailla. Se suorastaan villiinnyttää polkemaan mutkien ja kiertoteiden kautta.

Varusteet

Jokaisella pyöräretkeilijällä on varmasti oma hyvä ja rutinoitunut tapansa pakata varusteet. Paras tapa on aina se itselle sopivin tapa. Minulla on pyörässäni etulaukku, jossa kulkee kamera, rahat, puhelin, muistikirja, kyniä ja pussillinen pähkinöitä pahan päivän varalle. Kahdesta sivulaukusta toisessa on vaatteita ja toisessa muita tarvikkeita kuten lamput, kirjat, karttoja, peseytymisvälineet ja lääkkeet. Vaatteet on jaettu kolmeen pussiin, puhtaat, puolipitoiset ja likaiset. Vaatteita oli vähän, lähtiessä suurin piirtein kaikki oli päälläni.

Viime kesän sateisesta viikosta Gotlannissa viisastuneena olin hankkinut fillarimessuilta satulatankoon kiinnitettävän pienen laukun, johon pakkasin ajon aikana mahdollisesti tarvittavia varusteita. Sadetakki, irtolahkeet, heijastinliivi, hanskat ym. Ei tarvinnut aukaista kaikkia nyyttejä pukiessa ja riisuessa sadevaatteita. Toinen hyvä oivallus oli ottaa mukaan merinovillaisia hiihtosukkia, niissä märätkin varpaat pysyvät lämpöisinä, jos ei kuivina. Vakiovarusteisiini kuuluu aina myös Suomen lippu, joka toimii ennen kaikkea mukavana keskustelunavaajana.

Se, miten varustus yksin fillaroidessa eroaa aikaisemmista reissuista, on aika pientä. Ehkä reissuapteekki oli sisällöltään tavanomaista huolellisemmin mietitty. Satunnaisen sairauden tai tapaturman kohdalla olen aiemmin voinut lähettää matkakumppanin hakemaan tarvittavaa apua, vaikkapa ripulilääkkeitä, nyt oli mahdollisista haavereista selvittävä yksin. Muut erot olivat lähinnä siinä, ettei tavaroita voinut jakaa: sinulle talkki, minulle aurinkovoide. Aika pieniä asioita.

Tähän pystyy kuka vain

Matka Helsingistä Belgiaan on pitkä, parisen tuhatta kilometriä, mutta sen pystyy polkemaan lähes kuka tahansa. Kunhan vain totuttelee istumaan satulassa riittävän kauan. Ei tarvitse olla Supernainen, tarvitaan vain riittävä peruskunto, tahtoa ja rohkeutta, ja ennen kaikkea unelma. Parasta treeniä ovat työmatkat ja kaikki arjen asiointi, joissa sekä keho että mieli tottuvat rullaamaan rauhallisesti tunnista toiseen. Niiden lisäksi esim. HePon ryhmissä poljetuilla retkillä voi totutella satulassa istumiseen tunnista toiseen.

Tärkeimmät varusteet ovat riittävä aika ja avoin mieli, joka on valmis näkemään haastavatkin tilanteet mielenkiintoisina tapahtumina. Ja tietysti myös rakkaus ja halu polkupyöräilyyn, josta syntyy se polkupyöräilyn sietämätön keveys.

Mikä on sinun pyöräilyunelmasi?


Lisää kuvia ja kokemuksia matkalta Belgiaan voi lukea blogista www.mip63.com kategoriassa Tour 50.

Katso myös naistarinat:

Tagit: