Velo-city Global 2014 Adelaide


Kansainvälinen pyöräilynedistämiskonferenssi Velo-city Global järjestettiin 27.-30.5. Etelä-Australian pääkaupungissa Adelaidessa. Konferenssi on parittomina vuosina Euroopassa ja parillisina muualla maailmassa, tänä vuonna ensimmäistä kertaa eteläisellä pallonpuoliskolla. Osallistujia oli yli 600 eri puolilta maailmaa. Luonnollisesti Australia ja Uusi-Seelanti olivat tavallista paremmin edustettuina.

HePoa konferenssissa edusti Olli Pottonen. Muut suomalaiset osallistujat edustivat TTY:n Verne-keskusta, Pyöräilykuntien verkostoa ja Metropolia Ammattikorkeakoulua.

Esitystarjonta oli hyvin monipuolista. Esityksissä puhuttiin perinteisestä liikennesuunnittelusta, kaupunkisuunnittelusta, asenteista, taloudesta, politiikasta, esteettömyydestä, pyöräturismista, sukupuolten tasa-arvosta jne. Esityksistä löytyi niin asiantuntijoiden hyvinkin yksityiskohtaisia puheita, poliitikkojen juhlapuheita ja jotain siltä väliltä. Esitysten lisäksi konferenssissa oli varattu paljon aikaa keskusteluun ja mielipiteiden vaihtoon.

Huomionarvoisimmat esitykset pitivät pyöräilynedistämisen suurnimi Mikael Colville-Andersen ja New Yorkin entinen liikennekomissaari Janette Sadik-Khan. Colville-Andersen korosti pyöräilyn olevan keino viihtyisän, asuttavan kaupungin rakentamiseen. Hän ei sanojaan säästellyt kritisoidessaan autokeskeisiä kaupunkeja.

Muissakin esityksissä väitettiin, ettei kaupunkeja pidä suunnitella liikennettä varten tai sen ehdoilla, vaan pikemminkin olemista ja viihtymistä varten. Liian insinöörimäinen lähestymistapa liikenteeseen sai kritiikkiä erityisesti Jonathan Dalyltä. Esityksessään hän korosti laajaa, liikennepsykologiaa ja muutenkin inhimillisiä tekijöitä ymmärtävää lähestymistapaa liikenteeseen.

Sadik-Khan puhui New Yorkissa tehdyistä muutoksista ja niiden takana olleista prosesseista. Toisaalta hän korosti laajan kaikkien asianosaisten kuulemisen tärkeyttä. Toisaalta taas kaikkien mielipiteitä ei voi noudattaa; tämä olisikin täysin mahdotonta, sillä juuri mistään ei vallitse täydellistä yksimielisyyttä. Tämän ei pidä johtaa laihoihin kompromisseihin tai päättämättömyyteen, vaan rohkeita päätöksiä pitää uskaltaa tehdä äänekkäästä vastarinnasta huolimatta. Lisäksi kaupunkisuunnittelussa yleensä ja uudenlaisia ratkaisuja kokeiltaessa erityisesti pitää tutkia ja mitata niiden toimivuutta. ”In God we trust, everyone else bring data.” Datan mukaan kritiikki pyöräilyn vaarallisuudesta ei pidä paikkaansa.

Monesta puheesta huomasi, miten samanlaisia jotkut asiat eri puolilla maailmaa ovat. Japanissa pyöräilijän paikka oli pitkään jalkakäytävällä, mistä seurasi samanlaisia ongelmia kuin suomalaisista yhdistetyistä jalkakäytävistä ja pyöräteistä. Niin New Yorkin kuin Mechelininkadun pyöräkaistoja vastustettiin kovin värikkäin argumentein. Kun pienen australialaisen kaupungin liikennesuunnittelijalta kysyi, ovatko hänen kohtaamansa haasteensa samanlaisia kuin maailman suurkaupungeissa, vastaus oli selkeä kyllä.

Toki erojakin löytyi. Suomessa osa jalankulkijoista reagoi pyörän kelloon agressiivisesti tai hämmentyneesti, mutta tunnetun kohteliaat ja yhteisölliset japanilaiset osaavat kaikissa olosuhteissa antaa tietä ilman hämminkiä. Alankomaiden polkupyöräruuhkat ovat valitettavan harvinainen ongelma muualla maailmassa.

Luonnollisesti Australian pyöräilyoloista oli paljon puhetta. Australian kaupunkien asukastiheys on pieni ja ne ovat laajalle levinneitä, mikä on pyöräilyn, kävelyn ja julkisen liikenteen kannalta ongelmallista. Lisäksi liikennesuunnittelu on ollut hyvin autokeskeistä. Esimerkiksi Brisbanen liikenneverkko on suurelta osin Wilbur Smithin kädenjälkeä. Sama Smith tunnetaan Smith-Polvisen liikennesuunnitelmasta, jossa korttelikaupalla Helsingin arvokasta keskustaa olisi purettu moottoriteiden alta. Useassa puheenvuorossa todettiinkin Australian olevan Eurooppaa jäljessä. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus: Euroopan lukuisista eri valtioista löytyy paitsi Alankomaiden ja Tanskan kaltaisia edelläkävijöitä, myös varoittavia esimerkkejä umpisurkeista pyöräteistä.

Adelaidessa oli kuitenkin varsin miellyttävää pyöräillä. Syksyinen sää ei ollut tukalan lämmin, mäkiä ei paljoa ollut ja vilkkaimpia katuja lukuunottamatta ajoradat olivat varsin pyöräiltäviä.

Erityisesti pyöräilykypärien pakollisuus Australiassa herätti paljon keskustelua, ja yksi konferenssin sessio käsitteli aihetta. Kansanterveyden professori Chriss Rissel argumentoi asiantuntevasti, että käyttöpakko on vähentänyt pyöräilyä ja siten haitallinen.

Konferenssin liepeillä järjestettiin myös mielenosoitus kypärien pakollisuutta vastaan, tietysti pyöräretken muodossa. Noin 50 pyöräilijän retki keräsi huomattavasti mediahuomiota, ja paikalla oli usean tv-kanavan toimittajat. Sattumalta juuri konferenssin aikana Queenslandin hallitus ilmoitti, ettei kypärän käyttöpakosta luovuta, vaikka liikenteestä vastaava parlamentin komitea oli sitä ehdottanut.

Parhaat esimerkit hyvästä pyöräteiden suunnittelusta nähtiin Herbert Tiemensin esityksessä Alankomaiden pikapyöräteistä. Pikapyörätie mahdollistaa nopeatempoisen ajamisen, sillä näkemät ovat hyvät, jyrkkiä mäkiä ei ole ja risteyksissä joutuu pysähtymään hyvin harvoin. Kuitenkin tämä korkea laatu palvelee erityisesti niitä, ketkä eivät aja vauhdikkaasti. Nimenomaan vähemmän hyväkuntoiset pyöräilijät hyötyvät siitä, ettei vähän väliä pidä pysähdyksen jälkeen kiihdyttää matkantekovauhtiin tai kivuta jyrkkää mäkeä.

Konferenssin yhteydessä myös perustettiin World Cycling Alliance, mistä kerrottiin jo aiemmassa kirjoituksessa.

Tagit:,