Väitös: Pyöräväylien laatu tärkeämpää kuin määrä

Kaupungeissa pyöräillään enemmän, jos niissä on hyvät pyöräväylät, pyöräily-ystävällinen liikenneverkko ja etenkin pyöräilymyönteiset päättäjät, väittää diplomi-insinööri, teologian maisteri Kalle Vaismaa. Hän tutki väitöstyössään, miten kaupunkiliikkujat saataisiin vähentämään autoilua ja pyöräilemään enemmän. Vaismaan liikennetekniikan alaan kuuluva väitöskirja Aloittelijasta mestariksi – Pyöräilyn kasvuun vaikuttavat toimenpiteet eurooppalaisissa kaupungeissa tarkastettiin Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) talouden ja rakentamisen tiedekunnassa perjantaina 16.5.2014.

Aloittelijoita, nousijoita ja mestareita

Vaismaan tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ne keinot, joilla kaupungit voivat kasvattaa pyöräilyn kulkutapaosuuden yli 15 prosenttiin ja edelleen yli 30 prosenttiin. Nämä rajat pohjautuvat EU-rahoitteisessa PRESTO-projektissa (2009−2012) kehitettyyn malliin, jossa kaupungit jaettiin pyöräilyn kulkutapaosuuden mukan kolmeen luokkaan: aloittelijat, nousijat ja mestarit. Aloittelijakaupungeissa pyöräilyn osuus kaikista matkoista on korkeintaan 15 prosenttia, nousijakaupungeissa 15–30 prosenttia ja mestarikaupungeissa yli 30 prosenttia. Tutkimuksen kohdekaupungeista aloittelijatasolla ovat Geneve, Strasbourg ja Tukholma. Nousijoita ovat Freiburg, Ghent, Odense ja Växjö. Mestariluokkaan kuuluvat Kööpenhamina, Groningen ja Houten. Kaikissa kaupungeissa on vuosikymmenien ajan tehty pyöräilyn edistämiseen tähtäävää työtä, mutta siitä huolimatta kulkutapaosuudet eroavat kaupunkien välillä.

Kaupunkipyöräilyn suosioon vaikuttaa pyöräteiden laatu, ei määrä

Tutkimuksen tulosten mukaan pyöräilyinfrastruktuurin laadulla on merkittävä vaikutus pyöräilyn määrään kaupungeissa. Aloittelijakaupunkien on tärkeää toteuttaa korkeatasoiset pääväylät asuinalueilta keskuksiin ja työpaikkakeskittymiin. Nousijakaupungeissa laatutaso tulee laajentaa koko verkolle. Väyläsuunnittelun perusratkaisut on haettava Alankomaista ja Tanskasta, joissa pyöräilyinfrastruktuurin laatu ja suunnitteluperiaatteet ovat parhaimmalla tasolla. Laadukkaiden väylien lisäksi liikenneverkon kokonaissuunnittelu on olennaista.

Yleensä ajatellaan, että olennaista on rakentaa lisää pyöräteitä, jos halutaan enemmän pyöräilijöitä. Laatu on kuitenkin tärkeämpi kuin määrä, Vaismaa toteaa.

Maankäytön suunnittelussa pelkkä toimintojen sijoittelu ei riitä takaamaan pyöräilyn kilpailukykyä, vaan eri kulkutapojen liikenneverkko tulee suunnitella pyöräilyä suosivaksi. Aloittelijakaupungeissa tulee rajoittaa autoliikennettä asuinalueilla ja keskuksissa. Nousijakaupungeissa pyöräilyn kilpailukykyä tulee parantaa toteuttamalla oikoreittejä pyöräilijöille ja johtamalla autot kiertoreiteille.

Alankomaissa oikoreittien ansiosta matka samaan määränpäähän voi olla pyörällä puoli kilometriä ja autolla viisi, Vaismaa huomauttaa.

Pyöräily ja kävely eivät kuulu samalle väylälle keskenään muualla kuin kaupunkien ulkopuolella, missä on vain vähän jalankulkijoita. Keskustoissa ja asuinalueilla on tarpeen toteuttaa hidaskatuja, joissa autot ja pyörät voivat ajaa turvallisesti samalla ajoradalla. Myös pysäköinnin järjestäminen matkan alku- ja loppupäässä on olennaista.

Pyöräilyn edistäminen vaatii poliittista tahtoa. Aloittelijakaupungeissa tulee tuottaa päätöksentekijöille lisää tietoa ja hyviä kokemuksia. Nousijakaupungeissa on olennaista varmistaa, että pyöräily on – kävelyn ohella – ensisijainen kulkutapa, jota edistetään. Tärkein pyöräilyä edistävä seikka onkin kaupungin liikennepolitiikka. Muutosta ei tapahdu, jos päätöksentekijät ja virkamiehet eivät aidosti kannata kestävän liikenteen edistämistä.

Ellei pyöräilymyönteistä poliittista tahtotilaa saavuteta, kaikki pyöräilyn edistämiseen tähtäävä puhe on kuin tuuleen huutaisi, Vaismaa toteaa.

Vaismaan väitöskirja on ensimmäinen Suomessa tehty pyöräilyn edistämiseen liittyvä väitöskirja.

Kalle Vaismaa.

Lisätietoja:

Tagit:, ,