Peruskauraa

Eikös siellä sada? Tuliksä pyörällä? Eiks toi sää oo aika huono pyöräilyyn? Ja niin edelleen. Aiempien työkavereiden tervehdykset tuntuivat alkuun rasittavilta. Sitten päätin pitää niitä kannustavina, jopa uteliaina. Jaksaako tällä(kin) säällä polkea? Miten tällä säällä pärjää? Millä varusteilla? Tervehdyksiä saattoi tulkita siis monella tavoin. Yleensä en ehtinyt hirveästi ihmettelemään, kun oli kiire sorvin ääreen.

Työmatkapyöräilijä saattaa olla vieläkin outo lintu, ainakin myöhään syksyllä tai talvella. Se, mikä itselle on normaalia – ajan joka päivä, säästä huolimatta tai – tänään ajetaan, kun kerrankin päästään ajamaan – säästä viis – on monelle muulle eksoottista ja outoa. Ihmettelyyn saattaa liittyä ihailua, kateutta, mutta äärimmäisen harvoin mitään ilkeää (silloin onkin kyseessä muutenkin ilkeä henkilö). Moni haluaisi ehkä tietää vähän enemmän.

Ja moni saattaa kyselläkin. Työpaikallani kaikki tiesivät pyöräilyinnostani. Pikku hiljaa, vuosien varrella kysymyksiä tuli pyöräilystä, laidasta laitaan. Olen laittanut niin työpaikkani asiointipyörät ja -varusteet kuntoon, neuvonut renkaiden valinnassa ja vaihdossa kuin valmentanut kollegaa ensimmäiseen kuntopyöräilyyn. Kaikkeen ei tietysti ehdi, mutta mieluusti edistin pyöräilyä ja autoin työkavereita pyöräilyasioissa, kun kerkesin.

Kun siis kuulet aamutervehdyksen, muista olevasi pyöräilyadvokaatti. Ehkä se moikkaajakin on pian työmatkapyöräilijä.


Ismo Pykäläinen on Hyvä työpaikka pyöräillä -projektin koordinaattori.
Palautetta voi lähettää osoitteeseen htp at hepo.fi.