Puheenjohtajan tervehdys

Visioita tulevaisuudesta

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Helsingin Polkupyöräilijät perustettiin “ajamaan pääkaupunkiseudun pyöräilijöiden, erityisesti työmatka-, asioimis- ja harrastuspyöräilijöiden etua sekä toimimaan turvallisen, sujuvan ja viihtyisän pyöräilyn puolesta”.

Muutamana viime vuotena olen saanut seurata läheltä pyöräilyyn liittyvän kansalaistoiminnan voimistumista. Pyöräilyn ympärille on kasvanut uusia tapahtumia, toimintaryhmiä ja monenlaista poliittista aktiivisuutta. Tämä on näkynyt myös HePon jäsenmäärässä: kuluneena vuonna olemme saaneet uusia jäseniä ennätystahtiin, ja pian meitä on jo tuhat hepolaista. Kolmikymmenvuotiaana HePo on kasvanut vahvaksi aikuiseksi, mutta säilyttänyt edelleen nuoruudelle tyypillisen tunteen mahdollisuuksia täynnä olevasta tulevaisuudesta.

Elokuun puolivälissä olin vastaanottamassa Art goes Kapakka -kaupunkifestivaalin HePolle myöntämää Helsinki hauskemmaksi -tunnustuspalkintoa. Palkinto jaetaan vuosittain henkilöille tai yhteisöille, jotka ovat riemastuttaneet ja vilkastuttaneet Helsingin kaupunki- ja kulttuurielämää. Perusteluissa kehuttiin HePon kykyä koota ihmisiä yhteen innostavalla ja organisoidulla otteella pyöräilyn merkeissä. Aktiivinen osallistumisemme kaupunkisuunnitteluun, vilkas retki- ja lenkkitoimintamme sekä Kriittiset pyöräretket oli laitettu merkille. “Helsinki on pyöräillen oikein hauska kaupunki”, perusteluissa kirjoitettiin.

Pyöräily onkin hauskaa, mutta Helsingissä se voisi olla nykyistäkin hauskempaa. 30 vuotta HePo on tehnyt työtä pyöräilyn ja pyöräilijöiden hyväksi, mutta liikennejärjestelmässä pyöräilyn ja pyöräilijän asema on edelleen monella tapaa heikko. Vähitellen on kuitenkin alettu ymmärtää, että pyöräilyn edistämisen täytyy olla muutakin kuin uusia pyöräteitä ja kypärän käytön korostamista, ja että perusteellisempia muutoksia vaaditaan. Kaupunkiliikenteen suunnittelussa tämä uusi ajattelu tarkoittaa liikennemuotojen uudelleenpriorisointia siten, että jalankulku, pyöräliikenne ja joukkoliikenne nostetaan tosiasiallisesti autoliikenteen edelle. Nykytilanne, jossa jalankulkijat ja pyöräilijät on siivottu pois autoilijoiden tieltä tappelemaan keskenään omasta elintilastaan, on syy monelle ongelmalle.

Polkaisu kerrallaan pyöräilystä on tulossa aito, vakavasti otettava liikennemuoto, jota arvostetaan. Jalankulkua ja pyöräilyä käsitellään jo nyt yhä enemmän erillään, omina liikennemuotoinaan, koska on ymmärretty niiden erilaiset vaatimukset. Tulevaisuudessa pyöräilyn aseman vahvistuminen tulee näkymään siinä, että pyöräliikennejärjestelyjen mitoituksessa tullaan hyödyntämään liikenne-ennusteita, joita tullaan vielä joskus tekemään pyöräliikenteellekin.

Liikennejärjestelmä ei ole valmis, vaan se on aina jatkuvassa muutoksessa. Planeetan parhaan kulkuneuvon omistajina meidän ei ole mitään syytä alistua siihen, että tällä hetkellä jokin toinen liikennemuotokokeilu dominoi suunnittelua. Kuljettajansa aikaa tuhlaava ja liikennekuolemia kylvävä henkilöauto on kuitenkin, loppujen lopuksi ja väistämättä, kuoleva liikennemuoto. HePon merkitystä suomalaisessa pyöräilykentässä on korostanut se, että maassamme ei ole ollut valtakunnallista pyöräilyn edunvalvojaa. Niin kuin on ketuilla luolat ja taivaan linnuilla pesät, on myös yksityisautoilijoilla Autoliittonsa, taksiyrittäjillä Taksiliittonsa ja kuljetusalalla Rahtarinsa. Mutta pyöräilijällä ei ole, mihin hän kypäränsä kallistaisi, kun hän tarvitsee vaikkapa lainopillisia asiantuntijapalveluja.

Viime vuoden kesäkuussa joukko pyöräilijöitä kokoontui Helsingissä visioimaan kansallisen tason pyöräilyn edunvalvontaa. Tilaisuuden oli kutsunut koolle kolme liikennepoliittisesti aktiivista pyöräily-yhdistystä: Helsingin Polkupyöräilijät, Tampereen Polkupyöräilijät ja Jyväskylän Pyöräilyseura. Myöhemmin järjestetyn nimikilpailun tuloksena perustettavan yhdistyksen nimeksi päätettiin Pyöräliitto. Kun Pyöräliitto saadaan perustettua, silloin myös pyöräilijät saavat oman palvelu- ja etujärjestönsä. Todellinen kansallisen tason edunvalvonta vaatii vahvaa kansallisen tason toimijaa, joka voi toimia kaikkien pyöräilijöiden puolesta, osallistua lainsäädännön valmisteluun, neuvotella pyöräilijöiden vakuutusturvasta ja antaa tarvittaessa myös oikeudellista neuvontaa.

Ehkä tulevaisuudessa onnettomuuteen joutunut pyöräilijä soittaa Pyöräliiton ilmaiseen palvelunumeroon ja saa välittömästi asiantuntijan kannanoton epäselvään tilanteeseen. Yhdellä puhelinsoitolla tilanne kääntyy pyöräilijän eduksi. Taakka katoaa pyöräilijän harteilta kun hän kuulee, että Pyöräliiton lakimies ottaa yhteyttä myös vastapuoleen.

Visiot eivät kuitenkaan toteudu odottamalla, vaan toimimalla. HePo tarjoaa monia mahdollisuuksia pyöräilyn harrastamiseen ja pyöräilyolojen kehittämiseen. Pyöräretkiä ja kuntolenkkejä järjestetään ajokaudella lähes päivittäin, ja ne tarvitsevat reittimestarinsa ja vetäjänsä. Liikennepoliittisesta vaikuttamisesta kiinnostuneet voivat tulla mukaan HePon liikennepoliittiseen työryhmään, joka seuraa liikenneympäristön kehittymistä pyöräilijän näkökulmasta. Kriittisiä pyöräretkiä varten on myös oma toimintaryhmänsä. Polkija-lehti kaipaa juttujen tekijöitä, kuvaajia, editoijia ja taittajia. Jäsentilaisuuksiin tarvitaan keittiöapua, messuständeille päivystäjiä ja huoltokursseille mekaanikkoja. Mahdollisuuksia on monia ja pyöräilyn tulevaisuus vielä kirjoittamatta. Toivonkin, että myös sinä löydät sinua kiinnostavan tavan toimia HePossa.

 

Janne Nurminen
puheenjohtaja

 

Julkaistu Polkija-lehdessä 11/2011